pallopaa.net    

       

Elokuun ensimmäiseksi pelipäiväksi haastatteluun saimme pitkään punamustaa paitaa kantaneen Ronias Yacoobin. ”Ronkku” on nauttinut pienestä tauosta, jota viime viikolla vietettiin.

”Mukavaa, että oli tuollainen väliviikko. Sai tehdä vähän omia juttuja ja hengähtää, kun pelejä oli tuo kesä-heinäkuu aika tiukasti. Maanantaina oli taas kivaa tulla treeneihin. Porukka oli ottanut vähän iisiä ja saatiin heti hyvä sähinä.”

Ronkku on koko aikuisiän pelannut Kolmosta, mutta tie vie PK:n mukana ensimmäistä kertaa Kakkoseen.

”Yllättävän vähän olen itse kokenut eroa nyt ensimmäisten Kakkosen pelien jälkeen verrattuna Kolmoseen. Totta kai vastustajat ovat parempia, mutta meillä on niin hyvä joukkue, että pelaaminen on aika helppoa. Muutenkin ottelut ovat toistaneet aika paljon samaa kaavaa kuin esim. viime kaudella.”

Mies on ollut tyytyväinen alkukauden peleihin.

”Ollaan hoidettu oma ruutumme kohtuu hyvin. Itsekin olen päässyt mukaan aika hyvin peleihin ja onhan siinä helppo pelata, kun viereltä löytyy tosi kovia kavereita tälle tasolle.”

Nuoruus

Ronkku on lähtöisin Tapaninvainiosta, jossa hän on viettänyt nuoruutensa. Jalkapallon hän aloitti Malmin Palloseuran riveissä.

”Taisin olla ykkösluokalla, kun aloin pelaamaan futista. Lapsuudenystävistä moni oli siinä MPS:n juniorijoukkueessa. Siinähän sitten porskutin aika hyvin menemään. Muistan, että koulua käytiin ja futista pelattiin. Sitten siinä noin 14-vuotiaana siirryin PK:n junnuihin.”

Ronkku ollaan totuttu Pihliksessä näkemään puolustajana, mutta aina tilanne ei ole ollut tämä.

”Pelasin MPS:ssä aina puolustajana. PK:hon tullessani kysyttiin pelipaikkaa ja vastasin, että oon hyökkääjä, koska halusin siellä pelata. Pelasin sitten muutaman vuoden hyökkääjänä sekä laiturina. Menin A-junnuiässä hakemaan pelipaikkaa Honkaan, jossa ajattelin, että paras sauma joukkueeseen pääsyyn olisi pelata laitapuolustajana. Sille tielle sitten myös jäätiin Hongan jälkeen.”

FC Hongassa Ronkku vieraili yhden puolivuotisen ajan A-junioreissa, mutta muuten Malmilta Pihlikseen siirron jälkeen koti on ollut sama.

”Hongassa ei tullut peliaikaa niin paljoa mitä ajattelin, joten tulin aika nopeasti takaisin. PK-35 on kuitenkin itselle se kotiseura.”

PK-35

Ronkku pelaa jo yhdeksättä vuotta punamustassa paidassa. Peekoolaisuus on iso asia hänelle.

”Musta on siistiä, että osa meidän edustuksen pelaajisto on mukana seurassa isosti. Esimerkiksi Kautin Miro tekee tärkeää hommaa, että tämä seura olisi joka päivä parempi. On toki muitakin pelaajia, jotka tekee valmennushommia samalla, joka on tosi hienoa. Se on tosi iso osa mun mielestä koko tätä seuran henkeä.”

”Toinen juttu on se, että kun me treenataan tai pelataan, niin siellä on aina samat naamat Pihliksessä seuraamassa. Se on tosi siistiä mennä heittämään joitain läppää treenien jälkeen todella pitkäaikaisille seuraihmisille. Se luo myös tosi kotoisan ilmapiriin pelata täällä ja olla osa yhteisöä. Myös kaikki nykyiset parhaat kaverit oon tavannut PK:n junnuissa pelatessa. Sekin kertoo oman osansa tämän yhteisön voimasta.”

Ronkku kokee myös itsenä jollain tapaa esimerkiksi nuorille.

”Koen, että voin olla jonkinlainen esimerkki siitä, miten oon seuran sisällä pystynyt kehittymään lopulta edustuksen pelaajaksi. Suurin osa PK:n junioreista ei pysty samaa reittiä tekemään. Ei Kakkonen toki se kovin sarja ole, mutta on se silti laadukas.”

Uusi projekti

Vuonna 2016 Ronkku oli armeijassa ja ei sinä aikana futista kovinkaan paljoa pelannut. Henry Ruotsalainen soitteli hänelle talvella ja pyysi mukaan edustuksen treeneihin.

”Olin saman tien, että totta kai tuun messiin. Muistan, että koko homma alkoi saunaillasta ja siellä olikin jo aika hyviä pelaajia mukana. Päätettiin silloin pelaajien kesken, että kyllähän me noususta pelataan. Muistan, että ”Jarekin” (päävalmentaja Jarkko Siikava) sanoi, että ei tässä seuran puolella mitään paineita nousuun oteta. Se oli siis vain pelaajien päätös.”

Tavoite ei vielä silloin täyttynyt, vaan lopputuloksena oli kolmas sija.

”Se oli onnistunut kausi kokonaisuudessaan ja nähtiin, että tällä nipulla on hyvät saumat taistella noususta. Siinä oli meidän lisäksi Futura sekä HIFK/2, joka lopulta nousi, tosi hyviä jengejä. Oltiin aika lähellä, mutta ei me sitä nousua silloin oltaisi ansaittukaan.”

Kaudella 2018 sija nousi yhden pykälän, mutta Espoon Palloseura vei kuitenkin pidemmän korren.

”Koko kausi oli EPSin kanssa aikamoista kissa-hiirileikkiä. Kauden alussa hävittiin ihan selkeästi EPSille, jonka jälkeen molemmat voitettiin vuoron perään. Kauden viimeisillä kierroksilla oli kauden toinen keskinäinen Espoonlahdessa ja hävittiin sekin. EPS:lle ansaittu nousu sikäli, että se nappasi keskinäisistä peleistä pisteet 6–0 luvuin. Ei siitä pahemmin jossiteltavaa sen takia jäänyt.”

Seuraavana talvena PK:n paitaan liittyivät Esa Terävän johdolla mm. Otto-Pekka Jurvainen, Teemu Pastila, Marko Koskinen sekä Niko Tirkkonen. Nimekäs lista pelaajia Kolmoseen.

”Kyllä sen heti huomasi, että nyt on kova nippu kasassa. Pelattiin ihan vuoden alkuun treenipeli Gnistania vastaan, joka päättyi 1–1. Siinä oli ainakin Mako, Pasti ja Tiki, jotka ei ollut edes treenannut meidän kanssa vielä kertaakaan. Silloin jo mä tiesin, että tää kausi 2019 tulee päättymään hyvin.

Kausi 2019 oli, kuten tiedämme, punamustille varsin onnistunut ja se päättyi nousuun Kakkoseen täksi kaudeksi.

”Meillä oli sauma himassa jo TiPSiä vastaan hoitaa homma maaliin, mutta oltiin ehkä vähän liikaa jo nousuhumussa silloin. Saatiin siitä kuitenkin hyvin itsemme kasattua ja hoidettiin homma lopulta siellä Pallomyllyssä. Olisihan se ollut siistimpää hoitaa se Pihliksessä, mutta nousu on aina nousu.

PK-35 muuttui tälle Kakkosen kaudelle aika paljon, joka näkyi myös Ronkun mielestä talven peleissä.

”Se oli aika paljon hakemista ja kokoonpano muuttui myös aika paljon. Ihan viimeisinä hetkinä ennen taukoa, näkyi niitä ensimmäisiä viitteitä mihin me pystytään.”

Kesäkuussa treenit ja pelit jatkuivat ja myös kausi alkoi nopeasti.

”Ensimmäinen asia totta kai oli se, että meillä olisi pelaajat pelikunnossa. Siihen Kimi ja Jare ensimmäisenä puuttuivat. Toinen iso teema oli myös se, miten halutaan pelata ja taktinen osuus. Nämä kaksi asiaa olivat ne teemat, jota hinkattiin oikeastaan koko kesäkuu.”

Ronkun tulevaisuuden näkymät futiksen suhteen ovat punamustia.

”Mä teen päivä kerrallaan hommia, että musta tulisi mahdollisimman hyvä futaaja. Ja sitten katsotaan mihin rahkeet riittää. Kyllä se kuitenkin menee niin, että pelaan siellä missä PK-35 pelaa. Haluan pelata PK-35:ssä, niin kauan kun mut vaan mukaan kelpuutetaan. Se on ainoa asia futiksen suhteen mitä on vähän pidemmällekin suunnitellut.”

 

 

Mitkä on Ronias Yacoobin elämän pelit?

”Muistan todella huonosti ylipäänsä omia pelejä. Oon pelissä sen aikana niin vahvasti sisällä, niin tuntuu, että kun peli loppuu, niin en muista enää koko pelistä mitään. Tää on varmaan ainoa.”

Hollannissa kansainvälinen turnaus

”Pelasin Hongassa ja pelattiin turnauksessa KV Mechelenin akatemia vastaan. Pelasin itse omasta mielestä ihan hyvän pelin, mutta oltiin aivan pyörityksessä. Hävittiin 5–1 ja siinä tuntui, että itsekin näki missä oikeasti mennään näin kovalla tasolla. Samassa turnauksen katseltiin finaali katsomosta, jossa Mechelen pelasi Genkiä vastaan. Sitä katsellessa havahtui toden teolla, kuinka paljon parempia ne oli verrattuna meihin. Siinä oli kentällä ihan nykyisiä pääsarjatason futaajia Belgiassa.”

 

 

Kiitokset Ronkulle haastattelusta. PKKU – PK-35 tänään Tuusulassa klo 15 alkaen!